kuka muilutti nukkumatin?


tiedän miten vittumainen vaiva on unettomuus. sain kärsiä siitä melkein kymmenen vuotta, milloin siitä syystä että    olin täynnä myrkkyjä tai sitten möröt ei antanu mun nukkua, oli niin tahi näin, lopputulos oli aina sama. epätodellinen tai lähes psykoottinen olotila, ja kiukkuinen kuin perkele. lukinjalka ei nuku. ja meillä se tarkoittaa sitä ettei meillä nukuta, ei ainakaan kovin hyvin, vaikka mun unenlahjat on nykyään sitä, että taju lähtee melkein heti kun pää osuu tyynyyn..paitsi herän hiton herkästi, herään jos mun vieressä huokaillaan, ja se jos joku vituttaa raskaasti.
olen viimeaikona harjoittanut mielen hiljentämistä, rauhoittumista ja hengittämistä, se ei ole mitenkään simpeliä hommaa, kun kärsivällisyys on viisivuotiaan tasolla, mutta se on kantanut hedelmää siinä mielessä notta mun on huomattavan paljon helpompi olla ja iltaisin rauhoittua ja mennä koisimaan. ja vältän stressiä... mutta että tilanne olis vakio, lukinjalka stressaa ja hermoilee, pohtii jo ensimmäisenä kun herää että saakohan sitä unta ensi yönäkään, ja on ne kaikki raha-asiatkin. ja tänään pohdiskeli että hankkisko se nukahtamislääkkeet.. mä sanon että vittu ei muuten hanki.
mä olen addicti. se on ihan sama onko tuolla kaapissa paketillinen keksejä vai ryynejä. se ei vaan käy, mä tunnen itseni, mä tiedän mun heikot hetkeni niin mä en kaipaa mitään mahdollistamista 'ulkopuoliselta' taholta joka saisi unta jos lopettaisi sen turhan kelailun ja opettelisi puhumaan asioista, se helpottaa sitä taakkaa.. tuntuu  typerältä ruveta tuputtamaan mun raittius-filosofioita kellekään joka ei ole halukas ottamaan sitä vastaan..
en keittele mitään taikalitkuja padassa, että pysyn positiivisena ja rauhallisena, ne pieniä simppeleitä asioita jotka yritän muistaa joka aamu kun herään 1.tänään en vedä 2.keep it simple 3.herran haltuun ja -HYMYÄ olen elossa, vaikka kertoimet näytti jotain aivan muuta. jokainen päivä on lahja, ja aika ei ole uhka.

ugh, olen puhunut ;)