ajatusromua

yritän kaikin tavoin opetella huomaavaisemmaks ihmiseksi. se ei ole helppoa, kun on niinkin kipee mitä mä. yritän toisissani huomioda  mieheni 'lukinjalan' niin että meillä olis molemmilla mukavampi olla. silitän ja paijaan (silloin kun jaksan kättäni nostaa) juttelen mukavia (silloin kun teeveestä tulee huonoa ohjelmaa, tai en jaksa keskittyä) yritän olla myöskin hyvä emäntä, vaikka mun kokintaidot ei huimaa, yritän silti kovasti. lämmitin edellispäivän jauhelihakastiketta, ja ruvettiin syömään.. 'onko tää muru kylmää?' 'ehtikö tää nyt jo jäähtyä?' -vai lämpenikö se ensinkään? -kun mä en keskity!! -ja mikroa meille ei tule.

tänään makoilin sängyllä katatonisessa tilassa, ajatus juoksi sitä samaa tuttua rataa, 'miten tulisin tyytyväisemmäksi ja rauhalliseksi, tyyneksi ja hyväksi toipuvaksi narkomaaniksi, kuinka löytäisin mielenrauhan?'  jotenka siitä makaamalta päätin aloittaa uuden aamurituaalin (tai jo opitun, mutta laiskuudeltani en ole jaksanut harjoittaa ja ylläpitää, jotakin joka kestää max.vartin) kynttilä palamaan, minnesotahoidon tunnari soimaan ja keskityin hengittelyyn. palan painikkeeks luin 12.askeleen ja 'juuri tänään'-tekstin..olo oli kovin seesteinen ja tyyni tän harjoituksen jälkeen *hengitä sisään...ja ulosssshhh* -hitto, miten helppoa. itseasias oli niinkin energinen ja hyvä fiilis että lähdin viemään Seppoa a.k.a sebulaa lenkille.

perjantaina tuli 90 päivää putsina (wuhuu) ja olen kuolemanväsynyt. tarkoitus oli lähtee ajelee jatkohoitoryhmään (kerran viikossa), kortti on kuivumassa ja 'lukinjalka' päättänyt katsoa mm-lätkää. pystyin näkemään homman huonona filminä: mä ajelemassa jossain päin laihiaa, ratsia, avaimet kytille ja mä kävelemässä vitun raivona ja manaamassa koko mm-lätkän, miehet ja raittiuden alimpaan helvettiin.jäin siis himaan ja menin nukkumaan. ei pidä käsittää nyt väärin, se että raittius tulee tänäpäivänä ykkösenä, on heti hyvänä kakkosena lukinjalka ja hänen tarpeet, ja se on ihan oikeesti ookoo että kerran vuodessa katotaan lätkää, mä voin ihan hyvin nukkua sen aikaa :D -tää on selkeesti askel oikeeseen suuntaan ja se suunta on rakkaideni huomioiminen.. ja on siin varmaan sekin etten olis jaksanu lähtee ajelee, tarkemmin kun aattelee.. ;)

mmm..ja sitten. lisään tähän wikipedian määritelmän ironiasta (vaikken yhtään diggaa siitä miten sana ironia 'soi, tai kaikuu' mun korviin..sarkasmi kuulostais sanana paremmalta) -mut tota joo,,pointti tuli varmasti selväks.. mut taidan sittenkin laittaa molemmat porfavoor:

Sarkasmin määritelmä wikipedian mukaan:

Share on facebook Share on google Share on blogger Share on print More Sharing Services

0

"Sarkasmi (muinaiskreikaksi σαρκάζειν 'repiä lihaa') tarkoittaa pidemmälle vietyä suppeaa, jopa yhden lauseen huumoria tai purevaa ivaa. Se voi olla joskus erittäin loukkaavaa tilanteesta, aiheesta ja ihmisestä riippuen. Usein kommentin sarkastisuus ilmenee piilomerkityksenä tai päinvastaisena, mitä lauseen suora merkitys on (esimerkiksi "Olipa viisaasti tehty" väärin tehneelle ihmiselle).

Sarkasmia erehdytään usein pitämään ironian synonyymina. Sarkasmi on kuitenkin ironian alatyyppi, mutta poikkeaa ironiasta siten, että sarkastisella kommentilla on aina uhri eli on olemassa henkilö, johon kommentti kohdistuu.

Sarkasmia käyttelevää henkilöä luonnehditaan sarkastiseksi.

Sarkasmi on etenkin kirjoitetun huumorin muotona vaikea, sillä ilman sarkasmiin usein liittyvää ei-verbaalista viestintää sen ymmärtäminen voi olla vastaanottajalle hankalaa."

Oletko tullut ajatelleeksi, että sarkasmi ei olekaan niin harmitonta kuin olet ajatellut sen olevan? -ööööö....en? en ainakaan ennen ku osuu omaan nilikkaan ts. 'hupsista saadana'-efekti kun huomaat tulleesi höynäytetyksi.

Ironia

Tilanteeseen liittyvää ironiaa: Sherlock Holmes on kuuluisa piipun polttaja, muttaBaker Streetin metroasemalla tupakointi on kielletty.

Ironia eli epäsuora iva on huumorin laji. Sana juontuu kreikan sanasta είρωνεία, teeskentely.

Ironia on ilmaisumuoto, jossa todellinen merkitys ja käytetyt sanat ovat ristiriidassa. Ironiaan sisältyy ajatus siitä, että asiat eivät ole sitä, miltä ne näyttävät tai mitä niiden väitetään olevan. Ironia on tyypillisesti tilannesidonnaista eikä ironia sen vuoksi paljastu ellei ymmärrä asiayhteyttä.

Vaikka ironia on huumorin alalaji, se ei ole yksinomaan hauskaa eikä ironian päätarkoituksena ole huvittaa tai viihdyttää. Ironia on monesti katkeraa, ja usein ironinen huomautus on tarkoitettu peitellyksi hyökkäykseksi tai loukkaukseksi.

Ironian alalajeja ovat sokraattinen, dramaattinen, historiallinen ja tilanteeseen liittyvä ironia. Itseensä kohdistuvaa ivaa kutsutaan itseironiaksi. Sarkasmiaerehdytään usein pitämään ironian synonyymina. Sarkasmi on kuitenkin ironian alatyyppi, mutta poikkeaa ironiasta siten, että sarkastisella kommentilla on aina uhri eli on olemassa henkilö, johon kommentti kohdistuu.

Draamallinen ironia taas on ilmaisua, jossa jännite syntyy siitä, että yleisö tietää enemmän kuin draaman henkilöhahmot: esimerkiksi kuningasOidipuksen tarinaa seuraava yleisö tietää oraakkelin ennustaneen Oidipuksen vääjäämättömän kohtalon.

Sokraattinen ironia on ironiaa, joka ilmenee jonkun henkilön (yleensä opettajan) teeskennellessä tietämätöntä paljastaakseen toisen (oppilaan) tietämättömyyden. Yleensä ironian havaitsee yleisö, mutta ei itse ironian kohde. <---mulle käy todella usein noin, juu on se noloa..miksi tää tekstikin menee tonne sivulle..?